Tietopaketti AC/DC-ilmiöstä

Tervetuloa te kaikki hard rockin ystävät acdcfinland.fi-sivustolle! Täältä löydät faktaa ja infoa tästä rockin jättiläisestä, historiikkia ja yksityiskohtaista tietoa bändin muusikoista. Maailmassa ei ole montaa rock-yhtyettä, joka olisi ollut mukana ryminöissä jo vuosikymmeniä ja joka olisi edelleen yhtä suosittu kuin vuosikymmeniä sitten, uransa alussa 70-luvulla. Yksi harvoista jättiläisistä on AC/DC, tinkimätöntä rockia esittävä australialainen rockyhtye. Jo vuonna 1973 alkunsa saanut yhtye on veljesten Angus ja Malcolm Youngin perustama. Kolme sointua soitettuna tiukasti yhteen.

Yli neljäkymmentä vuotta huipulla sekä reilut 200 miljoonaa myytyä levyä kertovat omaa kieltään AC/DC:n suosiosta. Yhtyeen musiikki kestää todellakin aikaa, ja AC/DC on päässyt myös legendaariseen Rock’n Rollin Hall of Fameen, Ohion Clevelandissa sijaitsevaan museoon, joka säilyttää ja kerää merkittävien artistien historiaa. Toinen kunnianosoitus yhtyeelle on Hollywoodin Walk of Famella oma laatta muiden suurten maailmantähtien kanssa. Se on myös nimetty MTV Music Television -kanavalla maailman neljänneksi parhaaksi rockbändiksi kautta aikojen.

Soittajat vaihtuvat, musiikki pysyy

Yhtyeen kantavina voimina ovat toimineet veljekset Angus ja Malcolm Young aina aivan viime vuosiin saakka. Malcolm Young siirtyi sivuun vuonna 2014 sairastuttuaan vakavasti, ja hän menehtyi lopulta vuonna 2017. Hänen paikkansa yhtyeessä otti Stevie Young, Malcolmin veljenpoika, joka on ollut yhtyeen rytmikitaristi vuodesta 2014.

Angus Young on yhtyeen keulakuva ja tunnettu erittäin rajusta ja notkealiikkeisestä lavaesiintymisestään. Tunnusmerkkinä hänellä lavaesiintymisessä on Chuck Berryltä lainattu ankkakävely australialaisessa koulupoika-asussa, usein yläosa paljaaksi riisuttuna.

Veljekset Young eivät ole ainoat AC/DC:n riveissä pitkään viihtyneet muusikot. Esimerkiksi rumpali Phil Rudd soitti noin kymmenen vuotta rumpuja yhtyeessä vuodesta 1975, jätti yhtyeen välillä erilaisten kiistojen ja päihteiden väärinkäytön takia mutta liittyi jälleen yhtyeen rumpaliksi vuodesta 1995 lopettaen 2015. Osasyynä jälleen huumeet ja muut rikokset. Tuolloin hänen paikkansa otti Chris Slade, joka toki kolisteli kannuja AC/DC rytmittäjänä myös jo 1990 –1995. Bassokuvioista vastasi Cliff Williams välillä 1977 –2016.

Jokainen lintu laulaa äänellään

Laulajat ovat myös usein keulakuvia. AC/DC on kuitenkin siitä tavallaan poikkeus, koska koko bändi soittaa samalla tiukalla tyylillä kuin laulaja laulaa. Yhtyeen ensimmäinen laulaja oli Dave Evans, jonka kuitenkin Bon Scott korvasi jo vuonna 1975. Bon Scott loi yhtyeelle sen laulusoundin, josta se tunnetaan vieläkin. Tietysti jokainen laulaja tuo omaa tyyliään, mutta samantyylinen kireys, joka teki Bon Scottin äänestä ja samalla myös koko AC/DC:stä tunnetun, on kuitenkin edelleen yhtyeen tunnusmerkkejä.

Bon Scott koki rock’n roll-elämän varjopuolet ja joi itsensä hengiltä jo 33 vuoden iässä. Häntä seurasi herra nimeltä Brian Johnson. Hänen korkea ja käheä äänensä kuuluu kolmellatoista AC/DC-albumilla. Tuskin on kuitenkaan Brian Johnsonin syytä, että AC/DC koki suosion notkahduksen vuosina 1983–1989. Yhtye teki muun muassa tunnusmusiikin Stephen Spielbergin elokuvaan Maximum Overdrive, mutta ei onnistunut kääntämään suosiota kasvuun. Brian Johnson toimi yhtyeen laulajana 1980-2016. Viimeisimmällä kiertueella AC/DC:n laulajana toimi Guns’N’Roses-nokkamies Axl Rose.

Paholaisen lapset

AC/DC -nimi on aiheuttanut ihmettelyä. Sitä on yritetty väittää lyhennykseksi sanoista “AntiChrist/DevilsChildren”. Paholaismaista on kuitenkin vain yhtyeen musisointi, sillä live-keikat ovat huikea elämys! Tosiasiassa nimi tulee Youngin veljesten sisaruksen ompelukoneen takana olleesta AC/DC-kyltistä, joka tarkoittaa vaihtovirta/tasavirtaa. Ja virtaa yhtyeen musiikissa riittää! Australiassa yhtyettä kutsutaan nimellä Acca Dacca.

Me suomalaisetkin olemme saaneet nauttia näiden megastarojen esityksistä useampaan kertaan alkaen 1977 Helsingin Kulttuuritalolta ja viimeisin keikka bändillä oli Hämeenlinnassa vuonna 2015 osana Rock or Bust World Tour-kiertuetta.

Yhtyeen diskografia on kattava, onhan sointuja lyöty albumeille jo vuodesta 1975, jolloin yhtye levytti albumin High Voltage, joka julkaistiin aluksi ainoastaan Australiassa. Toinen pelkästään Australiassa julkaistu albumi on T.N.T. Siitä ei ole koskaan tehty kansainvälistä painosta, vain seitsemän levyn kappaleista on julkaistu High Voltage -albumin maailmanlaajuisessa versiossa.

Monet AC/DC:n albumeista ovat todellisia klassikoita, jotka saavat jokaisen hard rock -harrastajan jalkaterän vipattamaan. Esimerkiksi Highway to Hell (1979) ja Back in Black (1980) ovat todellisia helmiä.

Eläköön rock’n’roll!

Thunderstruck ja Money Talks ovat tunnettuja radiohittejä, joita soitetaan radioissa ympäri maailmaa vieläkin. AC/DC on toki parasta livenä nautittuna. Tämän kirjoittaja muistaa erään Dire Straits -nimisen yhtyeen konsertin Tukholmassa vuonna 1979. Keikka oli hyvä, mutta paremmin siitä olisi nauttinut istuen kotisohvalla hyvistä stereoista kuunnellen, niin puutunutta se oli. Toisin on AC/DC:n keikalla. Heti ensimmäiset kolme sointua sähköistävät latautuneen tunnelman. Kun meno sitten todella alkaa, ei ole aikaa tyhjille hetkille. Juuri niin kuin livenä pitääkin olla.

Summa summarum

Pitkä ura vaatii usein raskaan veron. Mutta kun ydin on kunnossa ja musiikin palo virtaa suonissa, voi saavuttaa jotain suurta. AC/DC on edelleen suuri nimi hard rock -genressä. Musiikki elää ja sitä myös soitetaan jatkuvasti. Lukemattomia ovat ne kellaribändit, jotka ovat tavoitelleet samoja yksinkertaisen hakkaavia kitarariffejä, joista AC/DC on niin tunnettu. Kolme sointua riittää, kun ne yhdistellään oikeanlaiseksi sekoitukseksi. Kun niihin yhdistetään takakireällä äänellä lauletut lyriikat, on tuloksena AC/DC.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *